Kevät

 Kevät on ihanaa aikaa <3
Joo eli täällä taas, tällä kertaa ei tarinan muodossa, vaan ihan minäkertojana : )
Mä rakastan kevättä, kevät tuoksuukin erilaiselta kuin talvi, syksy tai kesä.
Eli kyllä, minä olen kevät ihminen, mutta varsinkin kesä, kun on lämmin ja voi mennä uimaan, ja coni kausi alkaa, tietenkin.
Mulla oli (muka) joku hyväki idea, jossa kertoisin kauniilla sanoilla,
runollisesti kuvaten kevään kauneutta,

kun linnut visertää ja puutkin alkaa vihertää.
Lumen alta paljastuu mitä upeimpia aarteita,
jotka ovat sinne talven aikana hukkuneet.
Aurinko paistaa ja luonto herää eloon,
ja päästään talvesta eroon.
Se on kauneutta.

Mutta sitten muistinkin, että enhän mä osaa. Asiaa ei helpota huomenna oleva enkun koe, johon olen lukenut tasan 2 sivua..
Ja toiseksi, mä oon todella kateellinen mun kavereille, joilla on kans täällä blogi. Ne osaa kirjottaa niin hyvin, että vaikuttaa uskomattomalta, että mä edes kehtaan kirjoittaa tänne.. : )

Pian on pääsiäinen ja saa (syödä) munaa.
Hauskaa kevättä kaikille!
Nauttikaa aurinkoisista päivistä, kun niitä vielä on!
 
 KukkaHattuTäti

Jo toisen kerran.

Jo toisen kerran.

Jo toisen kerran, Se tapahtui.
Ja jokaisella kerralla,
Se sattuu yhä enemmän ja enemmän.
En tiedä, montako kertaa enää jaksan.

Kun näin Sinut sen toisen kanssa,
sydämeni valahti lattialle ja
särkyi moniksi sirpaleiksi pitkin tanssilattiaa

Palanen siitä liukui lähelle Sinua ja häntä.
Osa minusta tahtoi Sinun huomaavan sen,
ja jättävän  sen toisen , kiiruhtaessasi luokseni.
Osa minusta tahtoi toisin, heikompi osa.

Olit kuitenkin niin sen toisen pauloissa,
että tuskin edes tunsitte teihin suuntautuneita polttelevia katseita.

Lähdin.

Kyyneliä pidätellen käännyin poispäin teistä,
jättäen sydämeni sirpaleet lattialle.

Myöhemmin sain  kuulla, että se toinen oli
irtautunut sinusta pian lähtöni jälkeen,
ja katunut tekoaan.
En tiedä, kumpi olisi ollut kauheampaa,
Se että välillänne olisi ollut jotain,
vai se että laitoitte kaiken humalatilan piikkiin.

Tekonne satutti minua, ettekä te edes tienneet, tyhmät.
Jo toisen kerran piilotin tunteeni niin hyvin,
ettei  kukaan arvannut lattialle hylättyjen sirpaleiden kuuluvan minulle.

ps. ei, älkää huolestuko, tästä ei olu  angst-olen-niin-surullinen-blogia, mutta laiton pari kuukautta sitten kirjoittamani 'tarinan' esille. :]