Ajatuksia ja tapahtumia kesältä 2016

Tuntuuko teistä koskaan siltä että teillä on paljon asiaa, ja haluaisitte puhua jollekin, mutta teillä ei ole kuitenkaan mitään tietoa mitä asiaa ja kelle?
Painostava tunne rinnalla , mutta ei keinoa purkaa sitä?
  Tänä aamuna heräsin sellaiseen tunteeseen, ja päätin kirjoittaa siitä tänne. Vaikka en ole pitkään aikaan taaskaan kirjoittanut blogiini yhtään mitään. Syytän aina sitä että minulla ei ole läppäri kunnossa, vaikka näyttää kirjoittaminen onnistuvan puhelimellakin...
  Syytän usein myös sitä että minulla ei ole aikaa ja on ollut kiireitä, kiireitä jotka muodostan itse itselleni. Kiireitä, joita voisin helposti organisoida ja joista voisin kieltäytyä kohteliaasti. Kiireitä, jotka eivät oikeasti olisi kiireitä jos vain viitsisin vähentää tabletin ääressä istumista youtubea/netflixiä katsoen.
   Tämä syksy kuitenkin sisältää jälleen uusia haasteita ja tehtäviä, sillä aloitin kesäkuussa oppisopimus koulutuksen merkonomiksi ja nyt 1.9 on tiedossa ensimäinen koulupäiväni vuoden(/kahden vuoden, riippuen lasketaanko maskeerauskoulua kouluksi) tauon jälkeen.
  Uudet ihmiset ja uudet ympyrät odottavat siis jälleen Depisua. Olen aika innoissani tästä, vaikka varmasti tulee olemaan rankkaakin, koska täytyy tehdä koulutehtäviä ja käydä töissä samaan aikaan. En kuitenkaan aijo ottaa elämää liian vakavasti :D
  Muutin myös jälleen takaisin seinäjoelle(kesän vietin ilmajoella vanhempieni talossa) löysin kämpän ihan keskustasta, joka on lähellä työpaikkaani :) uusi asunto mahdollisti  myös sen että nyt elämääni on tupsahtanut kaksi erityistä pientä karvapalloa:

Ginga ja Batman♡

Kämppiselämä oli hauskaa ja mielenkiintoista , mutta kyllä "oma" tupa ja oma lupa on aina parasta kuitenkin. :) (ainakin näin hyvin yksin viihtyvälle ihmiselle) olen kuitenkin Superonnellinen että sain tutustua noin mahtaviin ihmisiin kuin Konsta ja Samuli! Kiitos♡ Myös heidän ystäviinsä oli mukava tutustua , eihän anneta yhteyden katketa, eihän? :)
 
  Muutama suru-uutinenkin on kohdannut minua ja perhettäni tänä kesänä/syksynä. Meidän rakas Viiru-kissa jouduttiin lopettamaan alkukesästä, koska korvan sisälle oli kasvanut kasvain ja lisäksi sitä rupesi vaivaamaan vanhuuden ajan sairaudet.. Olihan viiru toki jo ainakin 18-vuotias mutta sitäkin suurempi isku se oli perheellemme. Viimeisen lapsuuden ajoista asti ollut  lemmikkiperheenjäsenen kuolemaa ei ole helppo sulattaa..

Tässä nyt oli muutamia ajatuksia mitä päässäni on liikkunut lähiaikoina ja muutamia muutoksia mitä on jälleen elämässäni tapahtunut. En halua jättää tekstiä näin synkkään loppuun joten kerronkin tässä samalla että;
tracon lähestyy! 
Paniikin aika?
Kyllä!
Olen päivitellyt faceen aika runsaasti kuvia cossien edistymestä ja alkaa kuumottaa jo vähän kun yksi tilaamani kangas ei ole vieläkään tullut postiin. En tiedä vielä mitä sovellan jos kangas ei ehdi tulla...

 Teen traconin cosseista oman tekstin niin tästä ei tule ihan niin pitkä juttu luettavaksi. :D

Mutta näihin kuviin ja näihin tunnelmiin,
Pitäkää ittenne tynnyreinä! ♡
♡:llä Depisu ~